Terve pitkästä aikaa! Rikotaan lähes neljä vuotta kestänyt hiljaisuus pitemmittä puheitta ja mennään suoraan asiaan. Meidän on puhuttava ruotsin kielestä!
Paljon on väitelty siitä, pitäisikö Suomen olla kaksikielinen maa vai ei. Kiista maan kaksikielisyydestä on vanhaa perua. Ruotsin kielen kouluopiskelu on sen sijaan hieman tuoreempi väittelyn aihe. Ruotsin kielen pakollisesta oppimisesta on kiistelty 1960-luvulta lähtien. Vastustajat ovat sitä mieltä, ettei ruotsin kielen opiskelusta ole mitään hyötyä. Että se on vain jäänne muinaisajoilta, jolla nyt halutaan lähinnä miellyttää RKP:tä (Suomen ruotsinkielinen kansanpuolue). Puolustajat ovat sitä mieltä, että ruotsin kieltä osaamalla vahvistetaan enemmän pohjoismaisuutta. Onhan se kieltämättä outoa, ettemme hirveästi tiedä Ruotsista nykyisin (oikeistomedian satunnaisia pinnallisempia uutisia tai poliittisempien julkaisujen ajoittaisia tekstejä lukuun ottamatta). Jotkut ruotsinkieliset myös perustelevat asiaa sillä, että onhan heilläkin ”pakkosuomi”. Mitä mieltä sinä olet? Onko ruotsin kieli hyödyllinen asia Suomelle vai ei?
Sain parisen vuotta sitten (vuoden 2019 alussa) mahdollisuuden haastatella erästä ruotsin kielen opettajaa kielikeskusteluun liittyen. Ohessa hänen vastauksensa.
Mikä sai sinut kiinnostumaan ruotsin kielestä ja ruotsin opettamisesta?
”Tämä tuli varmaan vähän vanhempien kautta. Pienestä pitäen olen reissanut vuosittain Tukholmassa ja rakastanut sitä kaupunkia. Peppi Pitkätossu oli yksi lempiohjelmistani pienenä ja yritin matkia ruotsin ääntämistä ennen kuin osasin yhtäkään sanaa ruotsia. Opettajaksi olen halunnut ihan alakoulusta asti, ja omat ruotsin- ja englanninopettajat inspiroivat opiskelemaan kielenopettajaksi. Mutta eihän sitä oikeasti tiedä ennen kuin kokeilee – ja kun kokeilin, huomasin olevani oikealla alalla. Minusta on hirveän palkitsevaa jakaa osaamistani ja nähdä opiskelijoiden konkreettinen kehitys.
Kannatatko ruotsin opiskelun pakollisuutta? Miksi/Miksi et?
”Tämä on älyttömän vaikea kysymys, johon on valtavasti argumentteja puolesta ja vastaan. Minua harmittaa, että nimenomaan ruotsin kielen asemasta on tullut kynnyskysymys, sillä keskustelisin mieluummin ylipäätään kielenopiskelun hyödyllisyydestä ja monikielisyydestä yksilön ja yhteisön rikkautena. Olen huomannut, että yleensä ruotsinopiskelua vastustavat henkilöt perustelevat mielipidettään sillä, että olisi viisaampaa opiskella muita suuria eurooppalaisia kieliä, mutta harvemmin nämä henkilöt itse ovat opiskelleet muuta kuin englantia ja ruotsia.
Jokaisen kielen opiskelu auttaa muiden kielten opiskelussa ja jokainen kieli avartaa ajatusmaailmaa. Jos en osaisi ruotsia, minulla ei esimerkiksi olisi mitään kuvaavaa sanaa asialle, joka on ”jobbig” tai ”lagom”, tai henkilölle, joka on ”duktig”. En olisi ikinä tullut ajatelleeksi, että tiedon ja taidon voi nähdä yhtenä käsitteenä (”kunskap”). Kielistä puhutaan usein hyötynäkökulmasta ja huomaan itsekin käyttäväni sitä usein, koska se tuntuu olevan yleisesti hyväksytympi perustelu kuin joku tällainen humanistihaihattelu. Mutta minusta on surullista, jos emme arvosta ruotsin kulttuurihistoriallista merkitystä maassamme, tai jos ajattelemme sen olevan turhaa vain siksi, ettemme ”tarvitse” sitä vaikkapa opinnoissa tai työssämme. En minä sano, että kaikkien pitäisi seurata ruotsalaisia medioita tai innostua ruotsinkielisestä kirjallisuudesta, mutta kyllä minä ainakin henkilökohtaisesti olen saanut niistä iloa ja viihdykettä ja lisäksi oppinut niistä valtavasti. On esimerkiksi todella mielenkiintoista vertailla Suomea ja Ruotsia vaikkapa sen suhteen, miten erilaisiin ajankohtaisiin ilmiöihin suhtaudutaan tai millaiset ovat suurimmat poliittiset puheenaiheet. Ruotsin seuraaminen auttaa minua pohtimaan suomalaistakin keskustelua eri näkökulmista. Ja tietenkin ruotsinosaaminen puolestaan avaa koko Skandinavian kiinnostavine popkulttuureineen.
Entä mitähän miettivät maamme ruotsinkieliset kansalaiset, kun pääministeri ja valtiovarainministeri eivät vaivaudu osallistumaan ruotsinkieliseen vaalitenttiin (vuoden 2019 alussa pääministerinä oli vielä oikeistolainen Juha Sipilä ja oikeistolainen Petteri Orpo)? Ei ihme, että monet suomenruotsalaiset muuttavat täältä pois. Kävin jokin aika sitten kuuntelemassa kielentutkija Thor Sawinia, joka puhui kielestä kauniisti lahjana. Hänen pääteesinsä oli, että kieli on vieraanvaraisuutta: käyttämällä puhekumppanisi kieltä annat hänelle kaksoislahjan, sillä hän saa puhua ja kuunnella omalla kielellään. Minusta tämä oli hieno näkökulma, sillä usein suomalaisessa diskurssissa kuulee pikemminkin argumentin, että eikö ole tasapuolisempaa, että molemmat puhuvat vierasta kieltä ja ovat epämukavuusalueellaan.
Tästä vastauksesta tuli kyllä aikamoinen essee varsinkin, kun en oikeastaan vastannut kysymykseen! Ruotsin vapaaehtoisen opiskelun vaikutuksista on muuten tehty ainakin tällainen selvitys http://www.magma.fi/images/stories/reports/ms1103_frisv.pdf, jos aiheeseen haluaa tutustua tarkemmin.”
Millaisena näet ruotsin kielen tulevaisuuden Suomessa?
”Hirveän vaikea ennustaa! Arvelen kyllä, että ruotsista tulee yhä enemmän vapaaehtoista, minkä seurauksena palveluita ruotsiksi saa vain tietyillä alueilla, lukiolaisten ruotsin taidot heikkenevät entisestään ja esimerkiksi johtavilta poliitikoilta ei enää odoteta ruotsinosaamista. Kaiken kaikkiaan suomalainen kielitaidot ovat kavenneet, mutta myös positiivisia merkkejä on ilmassa: Vastikään julkaistu valtioneuvoston raportti kansallisesta kielivarannosta ehdottaa joukon suomalaisten monikielisyyttä tukevia toimenpiteitä: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160374/okm51.pdf.”
Mikä voisi mielestäsi olla se motivaattori, joka saisi suomalaiset kiinnostumaan entistä enemmän ruotsin kielestä ja Ruotsin tapahtumista?
”Luulen, että suomenkielisten suomalaisten ongelma ruotsin suhteen on se, että ruotsi on jäänyt vieraaksi ja etäiseksi kieleksi. Kuten kerroin aiemmin, oma suhtautumiseni ruotsin kieleen ja Ruotsiin on ollut positiivisen kierteen aiheuttama. Koska olen pienestä pitäen nähnyt ja kuullut ruotsia, se on näyttäytynyt minulle hauskana, oikeiden ihmisten käyttämänä kielenä. Nykyään innostukseni kieleen saa minut etsimään hyviä tv-sarjoja ja podcasteja, ja taas niiden seuraaminen ruokkii innostustani kieleen entisestään. Siksi toivon, että ruotsinopettajat auttavat oppilaita alusta asti löytämään itselleen mielekästä tekemistä tai katsomista ruotsiksi. Olen ollut tosi pettynyt siihen, että nyt voimaan tullut varhennettu kielenopetus on usein käytännössä ollut englanninopetusta. Kyllä ne lapset ehtivät englantia oppia, mutta innostus muita kieliä kohtaan pitäisi saada istutettua mahdollisimman aikaisin.
Uutisia ja politiikkaa seuraavia kehottaisin kääntämään katseet kohti Ruotsia. Voimme oppia Ruotsilta hyviä käytänteitä ja myös sitä, missä voidaan mennä vikaan. Esimerkiksi nyt sote-keskustelujen aikaan ruotsalaiset lääkärit viestittivät hädissään suomalaisille kollegoilleen, että älkää toistako näitä meidän virheitä. Ja vaikkapa erilaisissa tasa-arvokeskusteluissa kuuntelen toiveikkaana ruotsalaisia ja uskon, että vielä nuo opit tulevat tännekin puolelle Itämerta!”
Mahdolliset terveiset blogini lukijoille?
”Minulla on mielenkiintoinen ja myös vähän provokatiivinen lukuvinkki siitä, miten englannin yleistyminen kaventaa ajattelua. Tämä on Janne Saarikiven pari vuotta sitten Imageen kirjoittama juttu: https://www.apu.fi/artikkelit/englannin-kieli-ei-tarkoita-kansainvalisyytta-vaan-ajattelun-kaventumista-janne. Lukuiloa! :)”
Kiitokset opettajalle hyvistä ja argumentatiivista vastauksista ja menestystä työhön! Kyllähän se ruotsin kielen oppiminen on tärkeää näin aktivistinäkökulmastakin. Vaikka Ruotsi kuuluu niihin maihin, jossa englantia puhutaan parhaiten ei-englanninkielisistä maista, kieli on se, jolla päästään lähemmäksi sikäläisiä ihmisiä. Sana ”toveri” tai liberaalimmissa piireissä sana ”liittolainen” saa silloin varmasti syvällisempää merkitystä. Elämme kuitenkin vielä sellaisessa maailmassa, jossa kieli on merkittävä osa identiteettiä (telepatian yleistymistä tai jonkin aidon yhteisen kielen tulemista odotellessa) ja useamman kielen osaaminen on myös osoitus aidosta kiinnostuksesta kansainvälisyyteen. Yhden tai kahden kielen dominointi kaventaa ajattelua. Siispä kielten opiskeluun, mars!
In English:
Hey all, for a long time! Let us break the silence that lasted for almost four years. Without further ado let’s get straight to the point. We need to talk about Swedish, don’t we?!
There has been a lot of debate about whether Finland should be a bilingual country or not. The dispute over the country’s bilingualism is an old one. Swedish teaching, however, is a slightly more recent topic of debate. Compulsory learning of the Swedish language has been debated since the 1960s. Opponents believe that learning Swedish is of no use. That it’s just be a remnant from ancient times, which is now used to please the RKP (Swedish People’s Party of Finland). Defenders believe that some knowledge of the Swedish language would strengthen Nordicness more. After all, it is strange indeed that we do not know that much about Sweden today (with the exception of occasional news in the right media or occasional texts in more political publications that scratch the surface at best). Some representatives of the Swedish speaking minority in Finland also justify the compulsory learning on the grounds that they also have are forced to learn Finnish. What do you think? Is the Swedish language a useful thing for Finland or not?
A couple of years ago, I had the opportunity to interview a Swedish language teacher about the language discussion. Please, see the answers of the teacher below!
What made you interested in the Swedish language and teaching Swedish?
”This interest probably came a little through my parents. From an early age I have traveled to Stockholm every year loving that city everytime. Peppi Pitkätossu (in English: Pippi Longstocking; in Swedish: Pippi Långstrump) was one of my favorite programs when I was little and I tried to imitate Swedish pronunciation before I knew any word in Swedish. Then I got inspired to study the language. I have wanted to be a teacher ever since I was in primary school and my English and Swedish teachers encouraged me to become a language teacher. But you know, one can’t really know before trying and once I tried, I found out it was my field. I find it very rewarding to share my skills and see the concrete development of the students.”
Do you support the compulsory study of Swedish? Why / Why not?
”Difficult question. There are a lot of arguments for and against it. It’s a shame that the position of the Swedish language is dominating general discussion, not the language per se. I’d prefer to discuss the usefulness of language and the benefits of multilingualism to society. I have noticed that people who are generally opposed to studying Swedish justify their opinion on the grounds that it would be wiser to study other major European languages, but less often these people themselves have studied any other language than English and Swedish.
Learning each language helps in learning other languages and each language broadens your thinking. An example, if I didn’t speak Swedish, I wouldn’t have any descriptive word for something that is “jobbig” or “lagom,” or for a person who is “duktig”. I would never have thought that knowledge (”tieto”) and skill (”taito”) can be seen as one concept (“kunskap”). Languages are often spoken of from a utility point of view, and I find myself using it often because it seems to be a more generally accepted argument than, as some might say, this kind of romantic humanism. But I find it also sad if we do not value the cultural and historical significance of Sweden in our country, or if we think it is useless just because we do not “need” it, for example, in our studies or at work. I’m not saying that everyone should follow the Swedish media or get excited about the Swedish literature, but at least personally, I’ve got a lot of joy and entertainment from them and also learned a lot. It is really interesting to compare Finland and Sweden, for example, in terms of how different current phenomena are perceived or what the biggest political topics are. Following Sweden helps me to think about the Finnish debate from different perspectives. And, of course, Swedish skills, in turn, open up the whole of Scandinavia with its interesting pop cultures.
And what do the Swedish-speaking citizens of our country think when the [then] Prime Minister (right-wing Juha Sipilä) and the Minister of Finance do not bother to take part in the Swedish-language election debate? No wonder many Swedish speakers move out of here. Some time ago I went to listen to linguist Thor Sawin, who spoke about language beautifully as a gift. His main thesis was that language is hospitality: by using the language of your interlocutor, you give him/her a double gift, for he/she is allowed to speak and listen in his/her own language. I think this was a great perspective, because I often hear the argument in Finnish discourse that goes: ”Wouldn’t it be better and more equitable that both speak a foreign language and are in their area of discomfort?”
Yes, I know, this answer became quite an essay, especially when I didn’t really answer the question! There’s at least one study on the effects of voluntary study in Sweden http://www.magma.fi/images/stories/reports/ms1103_frisv.pdf, if you want to get to know the topic in more detail.”
How do you see the future of the Swedish language in Finland?
”Difficult to predict! I guess that Swedish is becoming more and more voluntary, which results to that public services and other services in Swedish are only available in certain areas, the Swedish skills of high school students are further deteriorating and, for example, leading politicians are no longer expected to have Swedish skills. Overall, Finnish language skills have declined, but there are also positive signs in the air: The recently published Government report on the national language reserve proposes a number of measures to support Finnish multilingualism: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160374/okm51.pdf.”
What do you think could be the motivator that would make Finns more interested in the Swedish language and Sweden?
”I think that the problem for Finnish-speaking Finns with regard to Swedish language is that Swedish has remained a foreign and distant language. As I said earlier, my own attitude towards the Swedish language and Sweden has been rather positive since my childhood when it has turned out to be a fun language for me, used by real people. Today, my enthusiasm for language makes me look for good TV series and podcasts, and again, watching them feeds my enthusiasm for language even more. Therefore, I hope that Swedish teachers will help students from the beginning to find meaningful things to do or look at in Swedish. I have been really disappointed that the early language teaching that has now come into force has often been, in practice, English teaching. Those children do have time to learn English, but enthusiasm for other languages should be planted as early as possible too.
Following the news and politics, I would urge you to look what’s going on in Sweden. We can learn some good practices from Sweden and also avoid those parts which have gone wrong. For example, now during the discussions regarding Finland’s health and social services reform, Swedish doctors are telling actively their Finnish colleagues that we should not repeat these mistakes that were done in Sweden. Various discussions on equality are another example, I listen to the Swedes with hope believing that those lessons will still arrive here, on the other side of the Baltic Sea!”
Do you have anything to say to my blog readers?
”I’ve got an interesting and also a bit provocative reading tip on how the generalization of English narrows thinking. This is a story written by Janne Saarikivi (who wrote this text in Image publication) a couple of years ago: https://www.apu.fi/artikkelit/englannin-kieli-ei-tarkoita-kansainvalisyytta-vaan-ajattelun-kaventumista-janne. Read on and enjoy! :)”
Thanks to the teacher for the good and argumentative answers. Wish you success in the work! Learning Swedish sure is important from even from an activist point of view. Although Swedes are considered one of the best (if not the best of the best) non-native English speakers, it is the native language that brings us closer to the people there. From activist point of view, the word ”comrade” or, in more liberal circles, the word ”ally” will then certainly take on a deeper meaning. We still live in a world where a language of words is a significant part of identity (waiting for the times when telepathy or some real common language will be a thing!) and knowledge of multiple languages is also an indication of a genuine interest in internationality. So get to know some more languages, go ahead!
Ihmisten Blogi 