Mitä hyötyä ruotsin kielestä on? – Opettaja vastaa

Terve pitkästä aikaa! Rikotaan lähes neljä vuotta kestänyt hiljaisuus pitemmittä puheitta ja mennään suoraan asiaan. Meidän on puhuttava ruotsin kielestä!

Paljon on väitelty siitä, pitäisikö Suomen olla kaksikielinen maa vai ei. Kiista maan kaksikielisyydestä on vanhaa perua. Ruotsin kielen kouluopiskelu on sen sijaan hieman tuoreempi väittelyn aihe. Ruotsin kielen pakollisesta oppimisesta on kiistelty 1960-luvulta lähtien. Vastustajat ovat sitä mieltä, ettei ruotsin kielen opiskelusta ole mitään hyötyä. Että se on vain jäänne muinaisajoilta, jolla nyt halutaan lähinnä miellyttää RKP:tä (Suomen ruotsinkielinen kansanpuolue). Puolustajat ovat sitä mieltä, että ruotsin kieltä osaamalla vahvistetaan enemmän pohjoismaisuutta. Onhan se kieltämättä outoa, ettemme hirveästi tiedä Ruotsista nykyisin (oikeistomedian satunnaisia pinnallisempia uutisia tai poliittisempien julkaisujen ajoittaisia tekstejä lukuun ottamatta). Jotkut ruotsinkieliset myös perustelevat asiaa sillä, että onhan heilläkin ”pakkosuomi”. Mitä mieltä sinä olet? Onko ruotsin kieli hyödyllinen asia Suomelle vai ei?

Sain parisen vuotta sitten (vuoden 2019 alussa) mahdollisuuden haastatella erästä ruotsin kielen opettajaa kielikeskusteluun liittyen. Ohessa hänen vastauksensa.

Mikä sai sinut kiinnostumaan ruotsin kielestä ja ruotsin opettamisesta?

”Tämä tuli varmaan vähän vanhempien kautta. Pienestä pitäen olen reissanut vuosittain Tukholmassa ja rakastanut sitä kaupunkia. Peppi Pitkätossu oli yksi lempiohjelmistani pienenä ja yritin matkia ruotsin ääntämistä ennen kuin osasin yhtäkään sanaa ruotsia. Opettajaksi olen halunnut ihan alakoulusta asti, ja omat ruotsin- ja englanninopettajat inspiroivat opiskelemaan kielenopettajaksi. Mutta eihän sitä oikeasti tiedä ennen kuin kokeilee – ja kun kokeilin, huomasin olevani oikealla alalla. Minusta on hirveän palkitsevaa jakaa osaamistani ja nähdä opiskelijoiden konkreettinen kehitys.

Kannatatko ruotsin opiskelun pakollisuutta? Miksi/Miksi et?

”Tämä on älyttömän vaikea kysymys, johon on valtavasti argumentteja puolesta ja vastaan. Minua harmittaa, että nimenomaan ruotsin kielen asemasta on tullut kynnyskysymys, sillä keskustelisin mieluummin ylipäätään kielenopiskelun hyödyllisyydestä ja monikielisyydestä yksilön ja yhteisön rikkautena. Olen huomannut, että yleensä ruotsinopiskelua vastustavat henkilöt perustelevat mielipidettään sillä, että olisi viisaampaa opiskella muita suuria eurooppalaisia kieliä, mutta harvemmin nämä henkilöt itse ovat opiskelleet muuta kuin englantia ja ruotsia.

Jokaisen kielen opiskelu auttaa muiden kielten opiskelussa ja jokainen kieli avartaa ajatusmaailmaa. Jos en osaisi ruotsia, minulla ei esimerkiksi olisi mitään kuvaavaa sanaa asialle, joka on ”jobbig” tai ”lagom”, tai henkilölle, joka on ”duktig”. En olisi ikinä tullut ajatelleeksi, että tiedon ja taidon voi nähdä yhtenä käsitteenä (”kunskap”). Kielistä puhutaan usein hyötynäkökulmasta ja huomaan itsekin käyttäväni sitä usein, koska se tuntuu olevan yleisesti hyväksytympi perustelu kuin joku tällainen humanistihaihattelu. Mutta minusta on surullista, jos emme arvosta ruotsin kulttuurihistoriallista merkitystä maassamme, tai jos ajattelemme sen olevan turhaa vain siksi, ettemme ”tarvitse” sitä vaikkapa opinnoissa tai työssämme. En minä sano, että kaikkien pitäisi seurata ruotsalaisia medioita tai innostua ruotsinkielisestä kirjallisuudesta, mutta kyllä minä ainakin henkilökohtaisesti olen saanut niistä iloa ja viihdykettä ja lisäksi oppinut niistä valtavasti. On esimerkiksi todella mielenkiintoista vertailla Suomea ja Ruotsia vaikkapa sen suhteen, miten erilaisiin ajankohtaisiin ilmiöihin suhtaudutaan tai millaiset ovat suurimmat poliittiset puheenaiheet. Ruotsin seuraaminen auttaa minua pohtimaan suomalaistakin keskustelua eri näkökulmista. Ja tietenkin ruotsinosaaminen puolestaan avaa koko Skandinavian kiinnostavine popkulttuureineen.

Entä mitähän miettivät maamme ruotsinkieliset kansalaiset, kun pääministeri ja valtiovarainministeri eivät vaivaudu osallistumaan ruotsinkieliseen vaalitenttiin (vuoden 2019 alussa pääministerinä oli vielä oikeistolainen Juha Sipilä ja oikeistolainen Petteri Orpo)? Ei ihme, että monet suomenruotsalaiset muuttavat täältä pois. Kävin jokin aika sitten kuuntelemassa kielentutkija Thor Sawinia, joka puhui kielestä kauniisti lahjana. Hänen pääteesinsä oli, että kieli on vieraanvaraisuutta: käyttämällä puhekumppanisi kieltä annat hänelle kaksoislahjan, sillä hän saa puhua ja kuunnella omalla kielellään. Minusta tämä oli hieno näkökulma, sillä usein suomalaisessa diskurssissa kuulee pikemminkin argumentin, että eikö ole tasapuolisempaa, että molemmat puhuvat vierasta kieltä ja ovat epämukavuusalueellaan.

Tästä vastauksesta tuli kyllä aikamoinen essee varsinkin, kun en oikeastaan vastannut kysymykseen! Ruotsin vapaaehtoisen opiskelun vaikutuksista on muuten tehty ainakin tällainen selvitys http://www.magma.fi/images/stories/reports/ms1103_frisv.pdf, jos aiheeseen haluaa tutustua tarkemmin.”

Millaisena näet ruotsin kielen tulevaisuuden Suomessa?

”Hirveän vaikea ennustaa! Arvelen kyllä, että ruotsista tulee yhä enemmän vapaaehtoista, minkä seurauksena palveluita ruotsiksi saa vain tietyillä alueilla, lukiolaisten ruotsin taidot heikkenevät entisestään ja esimerkiksi johtavilta poliitikoilta ei enää odoteta ruotsinosaamista. Kaiken kaikkiaan suomalainen kielitaidot ovat kavenneet, mutta myös positiivisia merkkejä on ilmassa: Vastikään julkaistu valtioneuvoston raportti kansallisesta kielivarannosta ehdottaa joukon suomalaisten monikielisyyttä tukevia toimenpiteitä: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160374/okm51.pdf.”

Mikä voisi mielestäsi olla se motivaattori, joka saisi suomalaiset kiinnostumaan entistä enemmän ruotsin kielestä ja Ruotsin tapahtumista?

”Luulen, että suomenkielisten suomalaisten ongelma ruotsin suhteen on se, että ruotsi on jäänyt vieraaksi ja etäiseksi kieleksi. Kuten kerroin aiemmin, oma suhtautumiseni ruotsin kieleen ja Ruotsiin on ollut positiivisen kierteen aiheuttama. Koska olen pienestä pitäen nähnyt ja kuullut ruotsia, se on näyttäytynyt minulle hauskana, oikeiden ihmisten käyttämänä kielenä. Nykyään innostukseni kieleen saa minut etsimään hyviä tv-sarjoja ja podcasteja, ja taas niiden seuraaminen ruokkii innostustani kieleen entisestään. Siksi toivon, että ruotsinopettajat auttavat oppilaita alusta asti löytämään itselleen mielekästä tekemistä tai katsomista ruotsiksi. Olen ollut tosi pettynyt siihen, että nyt voimaan tullut varhennettu kielenopetus on usein käytännössä ollut englanninopetusta. Kyllä ne lapset ehtivät englantia oppia, mutta innostus muita kieliä kohtaan pitäisi saada istutettua mahdollisimman aikaisin.

Uutisia ja politiikkaa seuraavia kehottaisin kääntämään katseet kohti Ruotsia. Voimme oppia Ruotsilta hyviä käytänteitä ja myös sitä, missä voidaan mennä vikaan. Esimerkiksi nyt sote-keskustelujen aikaan ruotsalaiset lääkärit viestittivät hädissään suomalaisille kollegoilleen, että älkää toistako näitä meidän virheitä. Ja vaikkapa erilaisissa tasa-arvokeskusteluissa kuuntelen toiveikkaana ruotsalaisia ja uskon, että vielä nuo opit tulevat tännekin puolelle Itämerta!”

Mahdolliset terveiset blogini lukijoille?

”Minulla on mielenkiintoinen ja myös vähän provokatiivinen lukuvinkki siitä, miten englannin yleistyminen kaventaa ajattelua. Tämä on Janne Saarikiven pari vuotta sitten Imageen kirjoittama juttu: https://www.apu.fi/artikkelit/englannin-kieli-ei-tarkoita-kansainvalisyytta-vaan-ajattelun-kaventumista-janne. Lukuiloa! :)”



Kiitokset opettajalle hyvistä ja argumentatiivista vastauksista ja menestystä työhön! Kyllähän se ruotsin kielen oppiminen on tärkeää näin aktivistinäkökulmastakin. Vaikka Ruotsi kuuluu niihin maihin, jossa englantia puhutaan parhaiten ei-englanninkielisistä maista, kieli on se, jolla päästään lähemmäksi sikäläisiä ihmisiä. Sana ”toveri” tai liberaalimmissa piireissä sana ”liittolainen” saa silloin varmasti syvällisempää merkitystä. Elämme kuitenkin vielä sellaisessa maailmassa, jossa kieli on merkittävä osa identiteettiä (telepatian yleistymistä tai jonkin aidon yhteisen kielen tulemista odotellessa) ja useamman kielen osaaminen on myös osoitus aidosta kiinnostuksesta kansainvälisyyteen. Yhden tai kahden kielen dominointi kaventaa ajattelua. Siispä kielten opiskeluun, mars!

In English:

Hey all, for a long time! Let us break the silence that lasted for almost four years. Without further ado let’s get straight to the point. We need to talk about Swedish, don’t we?!

There has been a lot of debate about whether Finland should be a bilingual country or not. The dispute over the country’s bilingualism is an old one. Swedish teaching, however, is a slightly more recent topic of debate. Compulsory learning of the Swedish language has been debated since the 1960s. Opponents believe that learning Swedish is of no use. That it’s just be a remnant from ancient times, which is now used to please the RKP (Swedish People’s Party of Finland). Defenders believe that some knowledge of the Swedish language would strengthen Nordicness more. After all, it is strange indeed that we do not know that much about Sweden today (with the exception of occasional news in the right media or occasional texts in more political publications that scratch the surface at best). Some representatives of the Swedish speaking minority in Finland also justify the compulsory learning on the grounds that they also have are forced to learn Finnish. What do you think? Is the Swedish language a useful thing for Finland or not?

A couple of years ago, I had the opportunity to interview a Swedish language teacher about the language discussion. Please, see the answers of the teacher below!

What made you interested in the Swedish language and teaching Swedish?

”This interest probably came a little through my parents. From an early age I have traveled to Stockholm every year loving that city everytime. Peppi Pitkätossu (in English: Pippi Longstocking; in Swedish: Pippi Långstrump) was one of my favorite programs when I was little and I tried to imitate Swedish pronunciation before I knew any word in Swedish. Then I got inspired to study the language. I have wanted to be a teacher ever since I was in primary school and my English and Swedish teachers encouraged me to become a language teacher. But you know, one can’t really know before trying and once I tried, I found out it was my field. I find it very rewarding to share my skills and see the concrete development of the students.”

Do you support the compulsory study of Swedish? Why / Why not?

”Difficult question. There are a lot of arguments for and against it. It’s a shame that the position of the Swedish language is dominating general discussion, not the language per se. I’d prefer to discuss the usefulness of language and the benefits of multilingualism to society. I have noticed that people who are generally opposed to studying Swedish justify their opinion on the grounds that it would be wiser to study other major European languages, but less often these people themselves have studied any other language than English and Swedish.

Learning each language helps in learning other languages ​​and each language broadens your thinking. An example, if I didn’t speak Swedish, I wouldn’t have any descriptive word for something that is “jobbig” or “lagom,” or for a person who is “duktig”. I would never have thought that knowledge (”tieto”) and skill (”taito”) can be seen as one concept (“kunskap”). Languages ​​are often spoken of from a utility point of view, and I find myself using it often because it seems to be a more generally accepted argument than, as some might say, this kind of romantic humanism. But I find it also sad if we do not value the cultural and historical significance of Sweden in our country, or if we think it is useless just because we do not “need” it, for example, in our studies or at work. I’m not saying that everyone should follow the Swedish media or get excited about the Swedish literature, but at least personally, I’ve got a lot of joy and entertainment from them and also learned a lot. It is really interesting to compare Finland and Sweden, for example, in terms of how different current phenomena are perceived or what the biggest political topics are. Following Sweden helps me to think about the Finnish debate from different perspectives. And, of course, Swedish skills, in turn, open up the whole of Scandinavia with its interesting pop cultures.

And what do the Swedish-speaking citizens of our country think when the [then] Prime Minister (right-wing Juha Sipilä) and the Minister of Finance do not bother to take part in the Swedish-language election debate? No wonder many Swedish speakers move out of here. Some time ago I went to listen to linguist Thor Sawin, who spoke about language beautifully as a gift. His main thesis was that language is hospitality: by using the language of your interlocutor, you give him/her a double gift, for he/she is allowed to speak and listen in his/her own language. I think this was a great perspective, because I often hear the argument in Finnish discourse that goes: ”Wouldn’t it be better and more equitable that both speak a foreign language and are in their area of discomfort?”

Yes, I know, this answer became quite an essay, especially when I didn’t really answer the question! There’s at least one study on the effects of voluntary study in Sweden http://www.magma.fi/images/stories/reports/ms1103_frisv.pdf, if you want to get to know the topic in more detail.”

How do you see the future of the Swedish language in Finland?

”Difficult to predict! I guess that Swedish is becoming more and more voluntary, which results to that public services and other services in Swedish are only available in certain areas, the Swedish skills of high school students are further deteriorating and, for example, leading politicians are no longer expected to have Swedish skills. Overall, Finnish language skills have declined, but there are also positive signs in the air: The recently published Government report on the national language reserve proposes a number of measures to support Finnish multilingualism: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160374/okm51.pdf.”

What do you think could be the motivator that would make Finns more interested in the Swedish language and Sweden?

”I think that the problem for Finnish-speaking Finns with regard to Swedish language is that Swedish has remained a foreign and distant language. As I said earlier, my own attitude towards the Swedish language and Sweden has been rather positive since my childhood when it has turned out to be a fun language for me, used by real people. Today, my enthusiasm for language makes me look for good TV series and podcasts, and again, watching them feeds my enthusiasm for language even more. Therefore, I hope that Swedish teachers will help students from the beginning to find meaningful things to do or look at in Swedish. I have been really disappointed that the early language teaching that has now come into force has often been, in practice, English teaching. Those children do have time to learn English, but enthusiasm for other languages ​​should be planted as early as possible too.

Following the news and politics, I would urge you to look what’s going on in Sweden. We can learn some good practices from Sweden and also avoid those parts which have gone wrong. For example, now during the discussions regarding Finland’s health and social services reform, Swedish doctors are telling actively their Finnish colleagues that we should not repeat these mistakes that were done in Sweden. Various discussions on equality are another example, I listen to the Swedes with hope believing that those lessons will still arrive here, on the other side of the Baltic Sea!”

Do you have anything to say to my blog readers?

”I’ve got an interesting and also a bit provocative reading tip on how the generalization of English narrows thinking. This is a story written by Janne Saarikivi (who wrote this text in Image publication) a couple of years ago: https://www.apu.fi/artikkelit/englannin-kieli-ei-tarkoita-kansainvalisyytta-vaan-ajattelun-kaventumista-janne. Read on and enjoy! :)”

Thanks to the teacher for the good and argumentative answers. Wish you success in the work! Learning Swedish sure is important from even from an activist point of view. Although Swedes are considered one of the best (if not the best of the best) non-native English speakers, it is the native language that brings us closer to the people there. From activist point of view, the word ”comrade” or, in more liberal circles, the word ”ally” will then certainly take on a deeper meaning. We still live in a world where a language of words is a significant part of identity (waiting for the times when telepathy or some real common language will be a thing!) and knowledge of multiple languages is also an indication of a genuine interest in internationality. So get to know some more languages, go ahead!

Interview with Juha-Pekka Väisänen

Haastattelin ennen joulua Suomen kommunistisen puolueen (SKP) puheenjohtajaa Juha-Pekka Väisästä. Väisänen on myös käsitetaiteilija ja on toiminut myös Rauhanpuolustajissa. Kysyin hänen näkemyksiään liittyen SKP:hen, Vasemmistoliittoon ja yleisesti poliittiseen toimintaan Suomessa. Ensimmäinen kysymys koski syytä, jonka takia hän kuuluu SKP:hen. Syynä liittymiseen oli SKP:n jatkuva ja näkyvä mukanaolo mielenosoituksissa, joissa osoitetaan mieltä sortoa vastaan heikommassa asemassa olevia tukien. Väisäsen mukaan kadut edustavat nykyisin ruohonjuuritasoa. Muutos lähtee kaduilta ja SKP:n on oltava mukana tekemässä muutosta ihmismassojen kanssa. Väisänen huomauttaa, että  porvarit pelkäävät suuria ihmisjoukkoja.

SKP:tä on kritisoitu monesta asiasta. Väisäsen mielestä kritiikistä puhuttaessa on otettava huomioon kuka kritisoi. Nuorempi sukupolvi harvemmin kritisoi SKP:tä kun taas esimerkiksi Neuvostoliiton hajoamisen nähneet ja kokeneet kritisoivat puoluetta pettymyksestä johtuen. Hän pitää myös SKP:hen liitettyjä mielikuvia vanhentuneina, joka johtuu siitä, ettei SKP ole päässyt julkisuuteen esittämään näkemyksiään niin hyvin, kuin oltaisi haluttu. Syynä tähän hän pitää valtamedian tunnettua syrjimistä. Toisaalta ”julkisuus on kallista”, Väisänen toteaa. Haastattelussa tulee myös ilmi se, että puolueeseen liittyy täysin vääriä mielikuvia. Iso-Britannian lähtöä Euroopan unionista ajanutta menestyksekästä BREXIT-kampanjaa pidetään syystäkin äärioikeiston kampanjana (vasemmiston oman kampanjan jäädessä hämmentävän vähälle huomiolle), jolla halutaan rajoittaa, kenties jopa pysäyttää ihmisten vapaa liikkuvuus. Aiheesta on käyty suurta vääntöä niin EU:n ja Britannian välillä, kuin myös saarivaltakunnan konservatiivisen puolueen sisälläkin. Suomessakin äärioikeisto on näkyvästi ajanut EU-vastaisuutta samoista rasistista syistä. SKP, joka ainoana suomalaisena vasemmistolaisena puolueena vastustaa EU-politiikkaa selvästi, on jopa liitetty samaan luokkaan äärioikeiston kanssa. ”SKP:n luullaan haluavan rajoja kiinni!”, Väisänen tuhahtaa. Väisänen sanoo, että kommunistit vastustavat EU:ta sen kapitalististen (suurpääoman, suuren rahan ehdoilla toimivien) rakenteiden vuoksi ja muistuttaa kommunismin olevan poikkeuksetta kansainvälistä. Kysyttäessä kommunistien mahdollisesta kateudesta rikkaita kohtaan, Väisänen kiistää tämän. Hän kiistää kommunistien olevan kateellisia tai että kommunistit haluaisivat kaikkien elävän samalla tavalla niukkuudessa. ”Kaikille kykynsä ja osaamisensa mukaan”, SKP:n puheenjohtaja Väisänen kommentoi.

Joskus kuulee myös sellaista, etteivät ihmiset erota SKP:tä esimerkiksi Vasemmistoliitosta. Kysyinkin Väisäseltä, kuinka realistisena hän näkisi vasemmistolaisen yhteistyön (tähän väliin todettakoon, että Vasemmistoliitossa on hyvin paljon antikommunistisia jäseniä, vaikkakin myös henkilökemiat ja keskinäinen nokittelu vienevät haluja pois vasemmistolaiselta yhteistyöltä). SKP on esittänyt tulevaisuuden vaaliyhteistyötä Vasemmistoliitolle mutta Vasemmisto on torjunut SKP:n yhteistyöaloitteen. Hänen mukaansa Vasemmistoliitolta puuttuu riittävän radikaali ote ja esimerkiksi tästä hän otti asehankinnat, joita Vasemmistoliitto ei kokonaan ole suostunut hylkäämään. Väisänen ei kuitenkaan halua Vasemmistoliittoa sen enempää kritisoida ja puhuukin mieluummin SKP:n omasta politiikasta. Mainittakoon esimerkiksi 6 tunnin työpäivä palkkatasoa laskematta ja 1200 euron perusturva.

Asuntopolitiikasta puhuttaessa Väisänen puhui sosiaalisen sekoittumisen tärkeydestä. Ettei rikkaiden ja köyhien ghettoja ja sitä kautta vieraantumista pääsisi syntymään. Väisäsen mielestä asukasdemokratia olisi tärkeää, jotta vuokralaisen ääni kuuluisi. Hän puhuu harmistuneena Helsingin vuokra-asuntopolitiikasta, jossa toimintaperiaate on, että toimitaan kuten on aina toimittu asukkaita kuuntelematta. Näin ihminen pyritään alistamaan ja nujertamaan. ”Porvarille omista asioista päättäminen on kirosana!” Väisänen puhuu. Miksi ihmiset eivät sitten aktivoidu ja nouse jo barrikadeille Suomessa, Juha-Pekka Väisänen? Väisänen ei näe syynä tai ongelmana ihmisten hitautta tai edes suomalaista kulttuuria (verrattuna esimerkiksi ranskalaiseen kulttuuriin, jossa mielen osoittaminen on melkeinpä kansalaisvelvollisuus). Syyn hän näkee olevan liiassa luottamuksessa. Suomalaiset luottavat päätöksentekijöihin liian paljon, vaikka nämä sortuisivat minkälaisiin väärinkäytöksiin tahansa. Suomalaiset ”protestoivat” sitten vaaleissa äänestämällä totutusta poikkeavaa ehdokasta tai puoluetta. Väisänen peräänkuuluttaa lyhyempiä luottamuksen kausia. Kun edustaja ei enää nauti äänestäjän luottamusta, olisi tästä voitava siis tehdä johtopäätöksiä helpommin. ”Tulisi tehdä eräänlainen välitilinpäätös”, hän pohtii. Tavallisen ihmisen ääni on saatava kuuluviin. Saman tulisi Väisäsen mielestä koskea myös esimerkiksi työpaikkoja, ay-liikettä ja yllä käsiteltyä vuokra-asukasyhteisöä. Haastattelu päättyy toteamukseen, ettei työväenliikkeessä ketään katsota ylös- eikä alaspäin.

Lopputerveisissä kehotetaan näyttämään vääryydelle keskisormea kerran päivässä kohteet vapaasti valiten.

 

In English

Before Christmas, I interviewed Juha-Pekka Väisänen, Chairman of the Communist Party of Finland. Väisänen is also a conceptual artist and has worked in the Finnish Peace Committee, among other things. I asked his views about the Communist Party, the Finnish Left Alliance and the state of political activity in Finland. I first asked him about the reason for the fact he feels the party as his political home. Väisänen told that he had constantly seen the party’s representatives in the protests he had taken part in and therefore became interested in the Communist Party that was in a visible role in the streets. Streets, that represent the grassroots level today according to Väisänen. ”Change begins in the streets and the Communist Party of Finland must be involved in this process to help to make the world a better place with the masses of people.” Väisänen adds that bourgeoisie are afraid of large numbers of people, masses.

The party has been criticized for many issues. In Väisänen’s view, when talking about criticism, one must take into attention who criticizes. Younger generations rarely judge that harshly whereas those who saw and experienced the collapse of the Soviet Union, criticize the communists deeply disappointed. He also considers that many images related to the Finnish Communists are outdated in 21st century. Mass media are to blame due to theinnnn fact that the Communist Party has not been given publicity to present its views. On the other hand, ”publicity is expensive,” says Väisänen. As the interview moves on, Väisänen states that the people blame the party on many things that have nothing to do with communism. Britain’s departure from the European Union after the successful BREXIT campaign is considered to be largely the campaign of the far-right (as the Lexit campaign was mostly ignored) that wants to limit, perhaps even stop, the free movement of people. It has become one of the main points of disagreement between the EU and Britain, as well as within the Conservative Party of the UK (hard Brexiteers vs. soft Brexiteers). In Finland the extreme right has called for an anti-EU stance for the same racist reasons. The Communist Party of Finland, the only Finnish left-wing party to oppose EU policy clearly, has even thought to be collaborated with the extreme right as the ”Finexit” is in question. ”People even think that we want to close the borders!”, Väisänen says, amused. The chairman points out that the communists are against the EU’s capitalist structures and reminds that communism is international, no question. When asked if the Communists feel envy towards the rich, Väisänen disputes this. He denies the Communists are envious or that the communists would all like to live in scarcity. ”From each according to his ability, to each according to his needs”, Väisänen comments.

Sometimes one can’t avoid hearing some people commenting how ”the Communisty Party of Finland is similar to the Finnish Left Alliance”, for example. I asked Väisänen if he considers the cooperation among the left-wing parties realistic in Finland anytime soon (it is to be said that there are many anti-Communist members among the Finnish Left Alliance Party, though the bad state of the personal relations is a huge reason for the poor terms too). The Finnish Communists have proposed a future co-operation with the Left Alliance, but the Left Alliance has rejected these initiatives. According to him, the Left Alliance also lacks a radical grip. He takes the government’s arms deal as one example where the Left Alliance wasn’t able or didn’t want to be strongly enough against the right-wing. Väisänen, however, does not want to bash the Left Alliance too much and talks rather about the party’s own policy. A 6-hour working day without salary reduction and a basic security of 1200 euros, as some examples.

Talking about housing policy, Väisänen speaks about the importance of social mixing. Not the wealthy and poor in their ghettos but people living in same neighborhoods regardless of one’s incomes. Thereby alienation could be prevented. In his opinion, there should be given more democracy when rental accommodation is concerned. Now tenant’s voice goes unheard. He is dismayed about the situation of rental housing policy in Helsinki, where the principle of landlords is to act as has always been done, without listening to residents. ”This is one way how the people are brought down and forced to submit to their fate. It’s a personal offence for bourgeoisie when the people want to decide on their own affairs!” Väisänen speaks. Why don’t the people then activate and go to the streets in Finland, Juha-Pekka Väisänen? Väisänen does not see people’s slowness as the cause or the problem. Neither he thinks that the Finnish culture (as opposed to, say, French culture where demonstrating is much more common) itself is a reason for political aphathy. He thinks the problem is that the Finnish people rely too much on decision-makers, even if they don’t deserve to be trusted. The Finnish then ”protest” in elections by voting a different candidate or party than expected. Väisänen calls for shorter periods of confidence. When a representative no longer enjoys the voter’s confidence, it should be easier to draw conclusions. The voice of ordinary people must be heard. Similarly, Väisänen considers that the same should be considered in the working places, among trade unions and tenants’ community. Interview ends with the statement that ”no one is looked up or down in the labor movement”.


As greetings Väisänen encourages us to ”flip the bird” to injustice and badness by selecting the objects freely.

Very first interviews!

Mielenosoitus

Osallistuin 16.12.2017 solidaarisuusmielenosoitukseen (Rauhan ja Palestiinan puolesta). Järjestäjinä olivat Jerusalemin Nuoret ry ja tukijoina: Vasemmistonuoret, Suomen palestiinalaisten siirtokuntayhdistys , Students for Justice in Palestine – Helsinki, Demarinuoret, Arabikansojen ystävyysseura, ICAHD Finland, Nuoret Muslimit ry, Resalat ja Vihreät nuoret. Kulkue alkoi Kiasmalta ja pysähtyi Yhdysvaltain suurlähetystölle. Syynä marssiin oli Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin epädiplomaattinen ja epädemokraattinen päätös julistaa Jerusalem Israelin pääkaupungiksi. Tätä voidaan pitää alkuna palestiinalaisten olemassaolon viralliselle kiistämiselle. Toivotaan, että viesti meni perille mahdollisimman monelle. Asia on tärkeä, ja sitä on lobattava päättävien tahojen suuntaan. Ennen marssia ja marssin jälkeen kuultiin hyviä puheenvuoroja. Puhujina olivat muun muassa Vasemmistoliiton kansanedustaja Hanna Sarkkinen (mielestäni hänen puheensa oli erinomainen), Jerusalemin Nuoret -järjestön perustaja Sadek Elwan ja Vasemmistonuorten puheenjohtaja Hanna Marilla Zidan. Kulkueen iskulauseet olivat mukaansa tempaavia.

Ohessa kuva aiheeseen liittyen:

IMG_20171216_141445

Sain myös haastatella marssille osallistunutta Jussi Kejo -nimistä henkilöä. Kysyin häneltä seuraavat kysymykset: Miksi protestoit? Saavutetaanko tällä jotain? Miten voi suomalainen protestiskene vuonna 100? Kejo piti protestille osallistumista tärkeänä solidaarisuuden osoituksena palestiinalaisille, jotka ovat kärsineet ahdinkoa jo pitkään ja joilla on odotettavissa edelleen vaikeita aikoja. Mielenosoitusta hän piti mielenosoitusta symbolisesti tärkeänä ja myös muistutuksena ihmisille Palestiinan tilanteesta. Suomalaisen protestihengen tilasta kysyessä Kejo totesi protestiskenen olevan ”heikossa hapessa”. Hänen mukaansa yksittäiset asiat saattavat saada ihmisiä liikkeelle, mutta pitkäjännitteinen puurtaminen ei vetoa massoihin aikaisempien vuosikymmenten tapaan. Liekö tämä syynä 2010-luvun alun Torikokous-liikkeen toiminnan sammumiselle? Terveisinä blogille hän esitti toiveen nettikeskustelun siistimisen tärkeydestä. Netissä pitäisi olla vähemmän räyhäämistä ja enemmän asiallista keskustelua. Tähän näkemykseen on tietenkin helppo yhtyä. Kiitokset Jussi Kejolle haastattelusta!

Black Santa

Yhdysvaltain suurlähetystöltä suuntasin Forumin kulmalle, jossa hetken mielijohteesta päätin hieman jututtaa mielenkiintoista hahmoa, joka on kesäisin ”Black Superman” ja talvisin ”Black Santa”. Omar Marcus, a.k.a Natural Marcus, a.k.a Black Superman, a.k.a Black Santa (meinasi mennä vähän Chris Rockiksi…). Sain tietää, että Marcus työskentelee muun muassa sirkuksessa akrobatian opettajana ja myös musiikin parissa. Guyanasta kotoisin oleva taiteilija tuntee Suomen hyvin ja muun muassa Tampere, Jyväskylä ja Oulu ovat tulleet tutuiksi useiden muiden kaupunkien ohella. Monille tutuksi tullut Marcus sanoo keikkailevansa Forumin lähistöllä aina sään salliessa. Suomalaisia hän kehuu mukaviksi ja rehellisiksi. Menestystä nuorallakävelyyn. Respect! Ohessa miehen oma Facebook-sivu:

https://www.facebook.com/blacksupermanhelsinki/

Terveisiä Sri Lankasta

Rautatieasemalla törmäsin sattumalta fysioterapeutin opintoja Metropoliassa suorittavaan nuoreen opiskelijaan. Hänen nimensä oli Delexshana ja hän oli tullut Suomeen Sri Lankasta 4 kuukautta sitten. Opintojen lomaan oli mahtunut myös työharjoittelua riihimäkeläisessä sairaalassa. Suomesta ja suomalaisista hän on saanut hyvän kuvan. Hän pitää suomalaisia mukavina ja auttavaisina ihmisinä. Apua oli tullut muun muassa HOAS:in opiskelija-asumiseen liittyvissä asioissa. Delexshana ei osannut vielä sanoa haluaisiko hän jäädä Suomeen opiskelujen jälkeen. Pitäisi varmistua siitä, onko töitä saatavilla. Suomen kielen oppimista hän piti myös tärkeänä. Terveisinä hän sanoi, että suomalaisten kannattaa edelleen kansainvälistyä. Hänen mielestään suomalaisten on hyvä tutustua ulkomaalaisiin ihmisiin. Näin tietenkin saamme asioihin näkökulmaa ja maailma ei pyöri vain oman navan ja kotiseudun ympärillä. Menestystä Delexshanalle opintoihin!

In English:

The protest

On December 16, I participated in a demonstration (for Peace and Palestine). The organizers and supporters were: the Youth of Jerusalem, the Left Youth in Finland, the Palestinian Settlement Organization in Finland, Students for Justice in Palestine – Helsinki, Social Democratic Youth in Finland, Arabian Friendship Society, ICAHD Finland, Young Muslims, Resalat (Finnish Islamic Community) and the Federation of Green Youth and Students. The procession started at Kiasma (a contemporary art museum) and continued until the US Embassy. A reason for the march was president Donald Trump’s undiplomatic and undemocratic decision to declare Jerusalem as Israel’s capital. It can be said that these kinds of declarations have one object: to deny Palestinians their right to exist as a nation. Let’s hope that the message will reach as many as possible. This is important and our decision-makers must be lobbed about the matter. There were also great speeches. There were such speakers as Hanna Sarkkinen, Member of the Left Alliance in Finland (I found her speech excellent), Sadek Elwan, Founder of the Youth of Jerusalem, and Hanna Marilla Zidan, Chairperson of the Left Youth in Finland. The slogans were catchy as well.

I also had an opportunity to interview a person named Jussi Kejo who participated in the march. I asked him the following questions: Why did you protest? Did you achieve something by protesting? How are the things going with the Finnish protest culture in 2017? Kejo considered the march as an important symbol and expression of solidarity for the Palestinians who have been in distress for a long time. It’s unlikely that the situation improves anytime soon. He also considered the demonstration as a reminder to the people of the ongoing events in Palestine. When asked about the contemporary situation of the Finnish protest culture, Kejo stated that the situation is quite poor. According to him, individual issues may move the people, but long-lasting and persistent ”do-gooding” does not appeal to masses as in the past decades. Maybe this is the reason why the Occupy movement, in the beginning of the 2010s, is extinguished. Finally, he talked about the importance of cleaning up the online discussion. There should be more constructive dialogue instead of online rage. Naturally, this view is easy to agree with. Thanks to Jussi Kejo for the interview!

Black Santa


From the US embassy, I headed to the corner of Forum (one shopping mall in Helsinki), where I decided, on a whim, to interview an interesting character, who is known as the ”Black Superman” (during the summer months) and ”Black Santa” in winter. Omar Marcus, aka Natural Marcus, aka Black Superman, aka Black Santa (Chris Rock, anyone?). I learned that Marcus works in the circus as a teacher of acrobatics and has musical projects too. The artist from Guyana knows Finland well and such cities as Tampere, Jyväskylä and Oulu, among others, are familiar to him. Marcus, who is quite well-known, says he is acting in the vicinity of the Forum every time the weather permits. He praises Finns. He considers Finns nice and honest people. All the best for the man with thousand disguises. Respect! Man can be found in Facebook too:

https://www.facebook.com/blacksupermanhelsinki/

 

Greetings from Sri Lanka

I came across a Sri Lankan student at Helsinki Central Station as the day was turning into night. Physiotherapist studies had brought her to our cold north 4 months ago. Delexshana studies in Metropolia University of Applied Science. Internship is included to the studies and she has worked in a hospital of Riihimäki for instance. She has got a good image of Finland and Finns during the months. She considers Finns to be nice and helpful people. She had received help with the HOAS student housing matters, among other things. Delexshana couldn’t yet say whether she wants to stay in Finland after studying. She wants to be sure that there are jobs available. He also considered learning the Finnish language as important. As greetings she wanted to bring up the question of internationality and the importance to internationalize. In her opinion it’s important to get acquainted with foreigners. Hard to disagree, internationalism obviously is way better than isolating from the rest of the world. Success for Delexshana!

Mikä ihmeen ”Huastattelua”????? What is this blog about?????

Tässä blogissa tullaan näkemään erilaisten ihmisten haastatteluja. Pyrin kyselemään monipuolisesti kysymyksiä ihmisiltä. Yleensä puoliksi suunnitellusti, joskus täysin spontaanisti suunnittelematta, ihmisiä hetken mielijohteesta pysäytellen. Riippuen tilanteesta ja tuntemuksista. Haastattelut voivat tapahtua ihan missä tahansa. Blogitekstit ovat yleensä kaksikielisiä (suomeksi ja ymmärrettävällä englannilla, ruotsi ei VIELÄ oikeen suju…). Katsellaan mitä tästä vielä seuraa.

This blog was created in purpose to interview different kind of people. Usually the interviews are at least half planned, sometimes they might be very spontaneous and take place almost anywhere you can imagine. This blog is bilingual (in Finnish and in English). As English is not my native language, my English is not the best. Dear grammar nazis and kind people, feel free to correct any grammar mistake you might find. Let’s see what follows.

I’ve got a bad good (!) feeling about this…

 

2014-07-27 09.47.52
Just some random picture that has nothing to do with the content…